Muutoksia

Ylävireen toiminnassa ja musiikissa on tapahtunut muutoksia ja uudet tuulet puhaltavat. Pitkän prosessin ja siirtymisjakson jälkeen ilmoitamme bändimme kokoonpanon uudistumisesta. Joonas ja Juho ovat päättäneet jatkaa matkaa musiikin ulkopuolella ja antaa Ylävireessä tilaa tuoreelle energialle ja tekemiselle. Päätökseen on päädytty vuosien tekemisen jälkeen luonnollisesti ja hyvillä mielin. Ystävyytemme on aina ollut musiikkia suurempaa, joten on sanomattakin selvää, että pysymme hyvinä ystävinä tulevaisuudessakin. Tämä on ollut meitä kaikkia helpottava ratkaisu ja edistää meidän kaikkien hyvinvointia sekä mahdollisuutta toteuttaa omat unelmat. Tulemme aina muistelemaan lämmöllä yhdessä koettuja kokemuksia musiikin parissa, niin keikoilta kuin treenikämpältä.

Pojat jäivät toiminnasta pois syyskuussa 2022. Siitä lähtien olemme etsineet ihmistä, rumpalia joka olisi valmis ottamaan vastaan uuden haasteen olemalla Ylävireen uusi jäsen. Tiemme kohtasivat juuri ennen joulua aivan uskomattoman tyypin kanssa ja hän on hypännyt toimintaan mukaan täydellä sitoutumisella ja energialla. Siinä samalla päätimme yhteisesti, että jatkamme tarinaamme yhden kitaristin kanssa. Lisää uudistuneesta Ylävireestä ja uudesta jäsenestä kerromme lähitulevaisuudessa.

Juhon ja Joonaksen ajatuksia aiheesta:

Joonas Huovilainen

Tuntuu että lähtö Ylävireestä tuli nopeasti ja yllättäen. En ollut valmistautunut siihen ollenkaan.

Mikä on sinänsä hullua, koska uskon kuitenkin että tämä päätös on taustalla muhinut jo vähän pidemmän aikaa, en vain ollut antanut sydämessäni edes mahdollisuutta sille ajatukselle, että lähtisin Ylävireestä. Viime vuoden aikana kuitenkin tapahtui paljon asioita, mikä johdatti minut ajattelemaan tulevaisuutta, omia tarpeitani ja tuntemuksiani. Pohdiskelun myötä annoin itselleni viimein luvan ajatella bändistä lähtemistä vaihtoehtona. 

Moni asia on vaikuttanut siihen että päädyimme tähän pisteeseen, mutta päätös lähteä on ollut minun omani. Näen, että se on ollut luonnollinen osa kasvua ja elämää. Jokaisella meistä on oma polku elämässä, ja joskus ne eivät osoita samaan suuntaan muiden kanssa, mutta silti sitä omaa polkua on jossain vaiheessa lähdettävä seuraamaan. Helppoa tämän päätöksen tekeminen ei kuitenkaan ole ollut. Ja vaikka en kadu mitään, on lähtö tuntunut raskaalta, kuin luopuisi pienestä osasta itseään. 

Olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen kaikista kokemuksista mitä olen saanut kokea tämän matkan varrella, muistot niistä pysyvät kultaisina mielessäni hamaan loppuun asti. Olen viettänyt useita elämäni parhaita hetkiä tämän bändin ja sen jäsenten kanssa. En tekisi mitään toisin! Ja vaikka aikani osana Ylävirettä on loppu, niin ystävyys meidän jäsenten välillä ei lopu koskaan! Arvostukseni näitä äijiä kohtaan on valtava, enkä epäile hetkeäkään, etteikö Ylävireestä kuultaisi vielä! ❤️

Lempimuistoni Ylävire -ajoilta:

Me ollaan koettu niin paljon kaikkea hienoa yhdessä, että on mahdotonta valita vain yhtä lempimuistoa. Lähes jokainen muisto on kultainen, ja lempimuisto vaihtelee jatkuvasti. Mutta parhaita hetkiä ovat aina olleet ne tilanteet, joissa me ollaan kaikki viisi kaverusta saman katon alla ilman häiriötekijöitä, vain me ja musiikki. Esimerkkinä lukuisat bändileirit, ja Viretä & Huiki -albumin studioäänitys viikonloput Paraisissa! On myös lukemattomia hetkiä keikkalavoilla, kun kaikki on ollut täydellistä. Me ollaan oltu täysin zonessa, täysin samalla aaltopituudella, täysin yhtä. Mulle Ylävireessä tärkeintä on ystävyys, ja ne hetket kun ollaan voitu jakaa se täysin aidosti yleisön kanssa.

Juho Aaltonen

Aikani muusikkona on ohi.

Olen nyt viimein päättänyt pitkän pohdinnan jälkeen, että aikani Ylävireessä on ohi. Tämä kysymys on pyörinyt mielessäni viimeisen vuoden ajan. Päätös on syntynyt pitkien itsetutkiskelu jaksojen, rakentavien keskustelujen ja perusteellisen pohdinnan kautta. Päätös ei ole todellakaan ollut helppo, mutta nyt se on tehty ja olen siitä helpottunut.  

Ylävire on ollut minun elämäni suurin sisältö viimeiset neljä vuotta. Se syntyi meidän lapsuuden ystävyyden ympärille kuin vahingossa ja se tuntui todella hienolta. Kehityimme jatkuvasti ryhmänä ja kun perustimme yrityksen, oli se jotenkin suurta ja jännittävää. Ensimmäisinä vuosina olimme kuin yksi kollektiivi: nuoria, täynnä iloa ja uskoa, elämään ja toisiimme. Ylävire oli tavallaan kaikki. Henkilökohtaisesti pöhisin kovaa aina taustalla ja mietin, miten saataisiin tämä juttu kaikkien nähtäville. Puskin meitä eteenpäin, aloitettiin pitämään kokouksia, mietittiin meidän sosiaalisen median ulosantia ja pohdittiin, keneltä kannattaisi pyytää apua ja kuka hoitaisi mitäkin? Toisaalta olen aina ollut hyvin utelias tyyppi ja etsin myös asioita Ylävireen ulkopuolelta. Mietin miten maailma toimii, miten minä toimin ja miksi kaikki on näin niinkuin on.

Pari ensimmäistä vuotta oli kunnon meininkiä ja hauskanpitoa yhdessä. Minulle tuli henkilökohtainen kriisi parin vuoden jälkeen, kun kehoni sairastui. Se pakotti uudistumaan ja pohtimaan omaa elämää uudella tavalla. Sen perään alkoi korona-kriisi ja lähdimme eri kouluihin opiskelemaan. Voisi sanoa, että muutuimme yhä enemmän kollektiiivista kohti yksilöllisyyttää ja aikuisuutta, kukin omalla tahdillaan. Tämä toi uusia kysymyksiä mieleen. Onko tämä todella se mitä tahdon?

Itse päätin kokeilin siipiäni vähän politiikassa ja lähdin opiskelemaan Helsinkiin valtiotieteitä kansanopistoon Ylävireen ohella. Emme enää olleet se vahva kollektiivi, vaan kaikilla saattoi pyöriä päässä ja elämässä eri asioita. Elämä kahden maailman ja kaupungin välissä oli myös todella uuvuttavaa, eikä vapaa päiviä ollut lähes ollenkaan.  Toisaalta meillä oli  usein hyviä hetkiä yhdessä, kun löydettiin se vanha lapsekkaan puhdas yhteys. Tämä tapahtui usein juuri lavalla esiintyessä ja välillä myös lavan ulkopuolella, kun päästiin kunnolla avaamaan itseämme toisillemme.

Viimeisin vuosi jatkui samalla tavalla ja omassa elämässäni kipinä siitä, että maailmassa on niin paljon nähtävää ja opittavaa, alkoi ottaa uteliaasta persoonastani yhä enemmän otetta. Olen aina kokenut, että minulla olisi annettavaa maailmalle myös yhteiskunnan muilla sektoreilla. Aloin tajuta, että ollaan tultu risteykseen, missä pitää päättää mihin sitä haluaa panostaa. Olin laiminlyönyt esimerkiksi lepäämistä, liikuntaa ja ystävien näkemistä jo monia vuosia ja tiesin, että näin ei voinut jatkua. Toisten bändiläisten panostus oli myös koko ajan intiensiivisempää ja aistimme yhdessä, että asioihin on löydettävä ratkaisuja ja siitä keskustelimmekin monta kertaa.  Lopulta tuli vain tunne, että nyt on päätettävä haluanko roikkua mukana, mikä ei ollut vaihtoehto, panostanko kunnolla musiikkiin, vai lähdenkö kohti uusia haasteita?

Elämä koostuu päätöksistä, niin isoista kuin pienistäkin. Päätös luopua jostakin itselle rakkaasta halkaisee omasta identiteetistä palan pois ja vie epävarmuuteen. Se on pelottavaa, mutta tuo myös vapauden. Olen ylpeä päätöksestäni ja myös siitä, että en tehnyt sitä nopeasti tunnehöyryissä, vaan annoin sen käsittelemiselle tarpeeksi aikaa. Juttelin siitä myös paljon muiden jäsenten kanssa ja mietittiin siihen paljon muitakin ratkaisuja. Lopulta oli kuitenkin kuunneltava omaa sydäntä. Kohti uusia unelmia!

Muistoja Ylävireen kanssa on lukuisia, mutta minulle ehkä tärkeimpiä ovat lukuisat keskustelut ja yhdessä oleminen varsinkin keikkojen jälkeen keikka Hiacessa. Kuinka jauhettiin meidän vedosta, kuinka ihmeellistä se oli, kun kuuntelijat olivat täysillä mukana, kuinka hienolta se meistä tuntui. Näitä puinteja on lukuisia ja niitä tulen varmasti eniten ikävöimään. Tottakai myös isot keikat kuten Saksassa, missä monia satoja ihmisiä lauloi ja tanssi meidän edessä. Yleisöstä saatu positiivinen energia sai meidät soittamaan paremmin ja nauttimaan hetkestä. Ei sellaisia kokemuksia varmasti saa enää mistään ja pitää olla kiitollinen siitä, että sain olla näin monta vuotta mukana. Ikävä tulee varmasti. <3

Tulemme aina olemaan kiitollisia molemmille sekä Juholle että Joonakselle. Ystävyyden ympärille saimme rakennettua hienon bändin ja myös toimivan organisaation. Olemme oppineet paljon itsestämme ja toisistamme. Olemme toimineet toisillemme peilikuvina ja kukin vuorollaan oppineet nöyrtymään toistemme edessä ja toisaalta taas ilmaisemaan itseämme ja pitämään puolia meille kullekin itsellemme tärkeissä asioissa. Keskusteluiden avulla ja yhteisen tekemisen kautta olemme onnistuneet säveltämään ja sanoittamaan kaksi albumia. Soitimme lukuisia keikkoja ja vietimme monta hienoa iltaa yhdessä musiikin parissa. Yhteinen huumorintaju ja pitkän ystävyyden ansiosta yhdessä vietetty aika oli aina meille laatuaikaa.

Kiitos Juho ja Joonas!

Ps. Julkaisemme maaliskuussa vielä viimeisen yhteisen taltioinnin musiikkivideon kera! Siitä kerromme lisää lähi viikkoina. Pysykää kuulolla <3